lauantai 26. syyskuuta 2009

Paluu arkeen

Olemme asuneet Suomessa nyt muutamaa päivää vajaan kaksi kuukautta. Tuntuu kun emme olisi Kiinassa koskaan asuneetkaan, aika surullista sinänsä. Suomessa kaikki on alkanut hienosti, kämppä tuntuu mukavalta, tavaratkin saapui kuukausi sitten, yksi kaappi tuolla makaa ilman yhtä jalkaa, mutta vakuutus korvannee sen korjauksen. Vielä on toki kamaa levällään, mutta jospa jouluun mennessä olisi kaikki löytäneet paikkansa!

Esikoinen aloitti koulussa, joka on ihan lähellä ja alku on sujunut hyvin. Hän pääsi Suomi toisena kielenä -ryhmään, jossa on myös kaksi maahanmuuttajaa, tuollainen tukiopetus on varmasti ihan tarpeen! Kavereita on jo löytynyt, ei mitään ihan bestistä, mutta vastahan hän on kuukauden koulussa ollut. Harrastuksiakin on löytynyt, käy partiossa, sekä kahdessa koulun kerhossa, toinen on Näppärät näpit ja toinen animaatiokerho.

Pienet on olleet kuukauden päiväkodissa. He ovat eri ryhmissä, mutta iltapäivisin touhuavat siellä paljon yhdessä, tekee varmasti pieni erillään olo heille hyvää. Nauttivat suuresti ulkoilusta säässä kun säässä. suomalainen ruokakin alkaa vähitellen maistumaan, vaikka esim. perunamuussi on jotain todella kamalaa...

Mä aloitin työvoimakoulutuksessa, olin onnekas ja pääsin 124 hakijan joukosta ensin haastatteluun ja siitä valittiin meitä 15 kurssille. Suoritan kahvilamyyjän koulutusta, mikä on ensimmäinen osa tarjoilijan ammattitutkintoa. Kolme viikkoa on koulua ollut, vielä kaksi lisää ja sitten alkaa pitkä työssäoppiminen. Joulukuussa ja helmikuussa käväistään lyhyet pätkät koululla ja muuten ollaan työssä oppimassa maaliskuun loppuun asti. Tuntuu ihan kivalta ja ensi viikolla selvinnee tuo työssäoppimispaikkakin.

Kiinaa ei ole varsinaisesti ollut ikävä, ei ole tosin ollut oikein aikaa asiaa miettiäkään. Ikävä on ollut omaa aikaa! Hieman myös ikävä tuli, kun jouduin etsimään muutamaa valokuvaa ja törmäsin kiinakuviin... Olen hieman vältellyt sinne jääneiden blogien lukemista, vaikka jollain tavalla on jo hyvin ulkopuolinen olo kiinalaisen kotirouvan elämästä. Kaiken kaikkiaan tunnun sopeutuvan nopeasti muutoksiin, mikä helpottaa kyllä elämää kovasti. Vaikka nythän meillä on kyllä vasta kuherruskuukausi menossa, katsotaan kun alkaa päivät todella lyhenemään, sataa räntää ja autolla ajamaan lähtiessä pitää tehdä ensin hirveät lumityöt, että se löytyy kaiken lumen alta...

Mutta tässä sitä ollaan taas, blogaamassa. En tiedä vielä, että miten aktiivisesti päivittelen, mutta eiköhän tänne ala kuvia tulemaan, juttuja ehkä työssäoppimisesta ja juttuja, että miltä tämä elo täällä Suomessa oikein tuntuu!

16 kommenttia:

Sennie kirjoitti...

Kiva kun aloitit uuden blogin! Laitan suosikkeihin. Hienoa että alku Suomessa on lähtenyt hyvin käyntiin!

Tuire kirjoitti...

Tassunjälkiä heti jättämässää.. ;)

Vilijonkka kirjoitti...

Oih, te olette nyt sitten palanneet! Onnea uudelle elämänmuodolle. Mainitsemasi oman ajan vähyys on minuakin pohdituttanut, siten sitä jaksaa sitten joskus kun Suomeen palaa. Mutta mahtavaa kuulla kuinka lapsenne ovat jo sopeutuneet ja päässeet vauhtiin arkirutiineissaan harrastuksineen päivineen.

Toivotan hyvää jatkoa ja nautinnollisia opintoja. Hyvältä kuulostaa.

Eija kirjoitti...

Tätä onkin nyt kiva lukea edellisen jatkumona. Googlen syötteenlukijaan napsahti tilaus. Hyvää jatkoa Suomessa ja tosi kiva, että sopeutuminen on sujunut hyvin. Ehtiihän sitä vielä kulttuurishokkeilemaan.. :)

Kaarina kirjoitti...

Kiva että jatkoit bloggaamista! Tuo alun lause "Tuntuu kun emme olisi Kiinassa koskaan asuneetkaan, aika surullista sinänsä." kolahti, muistan, että itsestä tuntui just samalta silloin, kun oltiin pari kuukautta oltu takaisin Suomessa (tietty maan nimi oli USA eikä Kiina, mutta pointti sama). Ja nyt kun ollaan jo pari vuotta oltu Suomessa, USA-aika tuntuu vähän kuin unelta. Harmi. Pitää varmaan joskus vielä lähteä jonnekin!

Tiitsa kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, sekä Suomeen, että bloggaamaan. Uskon että kaikki menee jatkossakin hyvin, myös se loska ja pimeä, onhan tiedossa riemukas luminen talvi (toivottavasti). Jään seuraamaan.

Hanna Riihimäeltä kirjoitti...

Kiva lukea kuulumisia!

tyttism kirjoitti...

Kiva, että olet taas linjoilla! Ulkosuomalaiselämää oli mielenkiintoista seurata, mutta mielenkiintoista on myös tämä paluu, tein aiheesta kandintyöni viime keväänä :)

Annamaria kirjoitti...

Kiva lukea kuulumisia. Tervetuloa Suomeen!

anja kirjoitti...

Tervetuloa siis koti-Suomeen takaisin. Hmm... Itse asuimme 10 v. Ruotsissa ja oli aivan IHANA palata takaisin. Tuntui kuin kotiin olisi palannut. Tosin muistan sen ajan kuin eilisen päivän, mitä siellä tuli vietettyä, ei siis ole edelleenkään unennäköä. Enkä kaipaa takaisin. Johtuneeko mistä...? Ei ainakaan niin eksoottista kuin teidän kokemuksenne ja toisaalta tuollaiseen kiina-kokemukseen vain harvoilla taitaa oikeasti olla mahdollisuus :( Jatkan blogisi lukemista nyt kun olet täällä kertomassa kotiutumisestanne :D

Nattuli kirjoitti...

Itse asuin aikanaan perheeni kanssa Irlannissa ja sen ikäisenä (10v) sopeuduin kyllä todella nopeasti muutokseen enkä kauaa ikävöinyt Irlantia. Irlanti ei tietenkään poikkea Suomesta niin paljon kuin Kiina, mutta pienelle lapselle se on varmaan aika sama.
Tervetuloa ja toivottavasti sopeudutte hyvin!

Kootut ulkomaan uutiset: http://kookas.fi/news/67

Mrsme kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista! Onhan tämä ollut iso muutos, vaikka kaikki onkin mennyt tosi hyvin ja helposti omalla painollaan eteenpäin. Mä en olisi halunnut vielä muuttaa Suomeen, mutta onneksi se ei ole sopeutumiseen vaikuttanut!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva että palasit kirjoittelemaan, vaikkakin nyt täältä Suomesta. Luin mielenkiinnolla blogiasi koska meidän matka suuntaa Aasiaan tulevaisuudessa, ehkä keväällä. Yritän ottaa sen suurena seikkailuna, mihin kaikilla ei ole mahdollisuutta. Ikävä Suomeen varmaan tulee , täällä kun on suku ja ystävät. T.Marele

jaana kirjoitti...

Minä tiedän että minulla tulee ikävä Kiinaa, vaikka vielä täällä asummekin. On niin monia asioita joita olen omikseni omaksunut.

Samalla tiedän että Suomessa asuminen tulee olemaan monella tavalla helppoa, ainakin arkisissa asioissa.

Ja harrastukset, niitä meillä kaikilla on ikävä!

Monesti olette olleet mielessämme, aika kauan asuttiin samassa "kylässä".

Terveisiä kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Mekin olemme sopeutunet hyvin takaisin Suomeen, vaikka metsäyhtiö Upm aiheutti suuria vaikeuksia elämääni.Minulla on hyvä vakituinen työ jne..On mukava lukea Kiinasta,kun kaikki on taas hyvin.

Unknown kirjoitti...

Niin se meilläkin arki lähti pyörimään ihan erilailla kun palattiin Vietnamista Suomeen. Välillä kaipailen sinne takaisin, mutta en varmastikaan niin pahasti kuin sinä kun kerkesit muodostamaan siellä jo aikamoisen tuttavaverkoston. Itsehän olin silloin ihan yksin eikä ollut lapsia eikä muutakaan seuraa.