Olemme asuneet Suomessa nyt muutamaa päivää vajaan kaksi kuukautta. Tuntuu kun emme olisi Kiinassa koskaan asuneetkaan, aika surullista sinänsä. Suomessa kaikki on alkanut hienosti, kämppä tuntuu mukavalta, tavaratkin saapui kuukausi sitten, yksi kaappi tuolla makaa ilman yhtä jalkaa, mutta vakuutus korvannee sen korjauksen. Vielä on toki kamaa levällään, mutta jospa jouluun mennessä olisi kaikki löytäneet paikkansa!
Esikoinen aloitti koulussa, joka on ihan lähellä ja alku on sujunut hyvin. Hän pääsi Suomi toisena kielenä -ryhmään, jossa on myös kaksi maahanmuuttajaa, tuollainen tukiopetus on varmasti ihan tarpeen! Kavereita on jo löytynyt, ei mitään ihan bestistä, mutta vastahan hän on kuukauden koulussa ollut. Harrastuksiakin on löytynyt, käy partiossa, sekä kahdessa koulun kerhossa, toinen on Näppärät näpit ja toinen animaatiokerho.
Pienet on olleet kuukauden päiväkodissa. He ovat eri ryhmissä, mutta iltapäivisin touhuavat siellä paljon yhdessä, tekee varmasti pieni erillään olo heille hyvää. Nauttivat suuresti ulkoilusta säässä kun säässä. suomalainen ruokakin alkaa vähitellen maistumaan, vaikka esim. perunamuussi on jotain todella kamalaa...
Mä aloitin työvoimakoulutuksessa, olin onnekas ja pääsin 124 hakijan joukosta ensin haastatteluun ja siitä valittiin meitä 15 kurssille. Suoritan kahvilamyyjän koulutusta, mikä on ensimmäinen osa tarjoilijan ammattitutkintoa. Kolme viikkoa on koulua ollut, vielä kaksi lisää ja sitten alkaa pitkä työssäoppiminen. Joulukuussa ja helmikuussa käväistään lyhyet pätkät koululla ja muuten ollaan työssä oppimassa maaliskuun loppuun asti. Tuntuu ihan kivalta ja ensi viikolla selvinnee tuo työssäoppimispaikkakin.
Kiinaa ei ole varsinaisesti ollut ikävä, ei ole tosin ollut oikein aikaa asiaa miettiäkään. Ikävä on ollut omaa aikaa! Hieman myös ikävä tuli, kun jouduin etsimään muutamaa valokuvaa ja törmäsin kiinakuviin... Olen hieman vältellyt sinne jääneiden blogien lukemista, vaikka jollain tavalla on jo hyvin ulkopuolinen olo kiinalaisen kotirouvan elämästä. Kaiken kaikkiaan tunnun sopeutuvan nopeasti muutoksiin, mikä helpottaa kyllä elämää kovasti. Vaikka nythän meillä on kyllä vasta kuherruskuukausi menossa, katsotaan kun alkaa päivät todella lyhenemään, sataa räntää ja autolla ajamaan lähtiessä pitää tehdä ensin hirveät lumityöt, että se löytyy kaiken lumen alta...
Mutta tässä sitä ollaan taas, blogaamassa. En tiedä vielä, että miten aktiivisesti päivittelen, mutta eiköhän tänne ala kuvia tulemaan, juttuja ehkä työssäoppimisesta ja juttuja, että miltä tämä elo täällä Suomessa oikein tuntuu!